Selvisimme 4-päiväisestä sairaalareissusta kunnialla. Maanantai-iltana poika vielä meinasi itkiessään melkein saada happensa loppumaan. Silloin vasta iski epätoivo; Eemi ei parane IKINÄ. Itkin, paruin ja manasin. Sain virtuaalitukea ja puhelintukea mieheltä sekä muistin edesmenneen äitini lausahduksen: "Kun on kaikkein epätoivoisin hetki, on ylämäen aika". Niin se vaan taas piti paikkansa, Eemi rupesi paranemaan sillä siunaaman hetkellä. Ensimmäinen sairaalareissu, jonka syynä siis: kurkunpääntulehdus, korvatulehdus sekä mahdollisesti adeno-virus. Ihan komea repertuaari näin ensikertalaiseksi. Herra ex-potilas on entisellään, antibioottikuuri tosin tuntuu vääntävän vatsaa, mutta ei onneksi pahasti.
Poljille vaatetta, pitkästä aikaa! En ollut pillifarkuista ihan varma, ovatko liian tyttömäiset. Mutta what the heck, passaavat meidän rimppakintulle. Ja Martti-paidasta oli poika kovin onnellinen. Nämä siis Jimille, Lindex.
Nämä Eemille, ihan perushousuja ja keväinen paita. Harmaat housut KappAhl, muut Lindex.
Nämä Eemille, yöpuvut ovat aivan finaalissa. KappAhl.
Ja tämä tuulta ja vettä hylvivä takki Jimille. Lindex.
Ps. Nämä kuvat ja tekstit menivät ihan miten sattuivat, vaikka kuinka yritin. Antakaa anteeksi, nyt ei ole ollenkaan esteettinen blogimerkintä. Ne eivät totelleet mua! Hermot meni ja aika loppui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti