sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Sunnuntaikooma

"Lapset opettavat meille monia asioita, mm. oman kärsivällisyytemme rajat." [Kiitos Piuku]




Mies lähti eilen aamupäivästä rentoutumisreissullensa, palautuu tänä iltana. Pojat on antaneet ihan koko rahan edestä maistaa yh-arkea. Ihan alkajaisiksi, Jimi ei olisi halunnut isänsä lähtevän. Huusi ovella perään, kapinoi ja uhmasi. Oli kuulemma MINUN syy, että iskä lähti. Eikä kuulemma ikinä tule takaisin. No, sitä kiukkua sitten jatkui. Eemi säesti itkeskelemällä antibiootti-ilmavaivojaan. Olin ensimmäisen tunnin jälkeen jo täysin kypsä. Ja sangen epätoivoinen, koska olin tietoinen siitä että seuraavaan iltaan olisi pitkä aika. Nonparelleina kermakakun päällä; pojat nukkuivat kymmenestä puoli seitsemään. Molemmat nukkuivat päiväunet eilen, mutta silti. Kunhan mies tulee, niin minusta ei näy kuin perävalot. Painun salille päästelemään höyryjä aivan taatusti.




Pari sunnuntaikuvaa näistä viimeisen vuorokauden aikana mun hermoni räjäyttäneistä kullannupuista. On ne kuitenkin ihan ihania, kun kerran kuvissakin näyttävät ihan enkeleiltä?
























5 kommenttia:

  1. Voi, tuo Jimi kuulostaa aika lailla Aapolta :) Huutaa isänsä perään ja sitten kiukuttelee.

    Toivottavasti selvisit salille asti :D
    Ihania kuvia pojista :)

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti hermot kestivät, lapsilla kun on joku taipumus vaistota millon on pinna kireällä ja niillä menee saman tien "pikkuriiviö" vaihe päälle. Sitten kun itsellä olisi pinnaa vaikka muille jakaa niin ei ne sillon kiukuttele, sillon ne toimii kun ajatus.... on se niin väärin :D

    Onneksi paranitte. Meilläkin tuntui ettei ikinä lopu tuo tauti.

    Ihania kuvia. Hienosti Eemikin seisoo jo!
    t Kati ja pikkumies

    VastaaPoista
  3. Jenni, juu luonteikas on :D

    Kati, no juuri näin. Ja miä niin todella paljon arvostan sinua, kun handlaat kaiken yksin. Teräsnainen! <3

    VastaaPoista
  4. Hippan!
    *Beebi* tuolt vauvikselt tuli lukemaan ja tykkäämään.
    Ah niin tuttua, jokainen vuorollaan on tän osannut, isin perään.
    Joskus hunajaa tulee kotiinki päin "mä haluaisin olla tänään äitin kaa, ihan kahdestaan."
    ja ah, miten mahdollista, joo, mut liian harvoin.
    Ihanaa kevättä!

    VastaaPoista
  5. Moi *Beebi*! <3 Tervetuloa uudestaankin!

    VastaaPoista