Kaaosteoria

Minä tungen kaiken kaappiin toivoen, että ovi pysyy kiinni. Kenkäkaappini: kaaos, vaatekaappini: kaaos. Korujani olen säilyttänyt kesät talvet sulassa solmussa parvekkeella sijaitsevassa arkussa, tämä on ainakin yhtä ystävääni suuresti naurattanut. Kun kerran kolmenkymmenen asteen pakkasella, pimeässä koetin etsiä korvakoru-kaulakoru-rannekoru -settiäni, mulle riitti. Ja kun löysin kiiressä treenaamaan lähtiessäni vain toisen parin treenikengistä, mulle riitti.


Mies ehdotti Raja Market -käynnillämme ilmeisesti ruuvien sun muiden nippeleiden säiltykseen tarkoitettua, ei niin kaunista, hervottoman kokoista boksia. Repesin nauruun, mutta hyväksyin kuitenkin miehen idean. Ei se ainakaan pahempaan suuntaan voinut tilannetta viedä! Mies oli salaa asentanut ja vielä kuskannutkin korut paikoilleen. Itse jouduin nuo isoimmille kaulakoruille tarkoitetut naulat laittaa, vihjailuistani huolimatta. Tältä tämä rumassa paketissa oleva epäjärjestys näyttää. On meinaan korut paikoillaan, vaikkakaan ei niin söpösti!



Saanko esitellä insinöörinavovaimomaiset ratkaisuni, kadehtikaa!








Ja ne sikinsokinkengät: katsokaa! Vaikkakaan tässä eivät ole kaikki. Mutta ne loputkin on ihan siististi. Uskokaa tai älkää.

Mihinkäs se kissa karvoistaan pääsee. Vai pääsisiköhän se, edes pikkaisen?