Kuitenkin yksi asia, josta (ainakin omasta mielestäni) olen tunnettu, on apinanraivo. Minähän menen läpi vaikka harmaan kiven, eli en luovuta, jos olen jotain päättänyt. Vaikka Eemi päätti maksimoida tuskani ja valvottaa juuri yömyöhään venyneiden, tiukimpien oppariviikkojen aikana, vaikka en päässyt edes treenaamaan (mielenterveyslääkkeeni) pariin viikkoon, niin selvisin, ainakin tähän asti. Ja selviän loppuunkin. Ja kun kouluprojektit saa päätökseen kesäkuun alussa lopullisesti, siirrytään seuraaviin asioihin. Miettiminen ei siis tule loppumaan, mutta aihe muuttuu keveämmäksi. Hyvä niin. Pitkästä aikaa siis tälle tapahtuu!
Tulin juuri treenireissulta ja kotiintulomatkalla ajattelin poiketa paikallisessa kauppakeskuksessa. Ihan vaan kävellä läpi. Ja hupsis, palasin kaksia kenkiä rikkaampana. Pakkohan ne on tähän loppuun loppukevennyksenä esitellä.
Näitä Vagabondin kenkiä olen monesti vilkuillut Aleksilla. En tiedä, mikä niissä oikeasti viehättää. Olen kerran ennenkin jo kokeillut niitä. Tänään, kun kaikista normaalihintaisista sai - 20 % alennusta, poltteli idea kenkien omistamisesta minua pahemman kerran. Sitten kun ne vielä vaan sulautuivat jalkaani ja tuntuivat ihan supermukavilta, niin ne vain lähtivät mukaan. Se vähän vieraampi, uudempi, tyylikkäämmäksi yrittävä Pirita ihastui kompromissiin näiden kenkien mukavuudessa ja ulkonäössä.
Ja kattokaa nyt näitä pohjiakin! Ei sillä, että mitä väliä niillä on, mutta onhan nää ihanat. Ihan mielellään voi näiden kanssa heittää kannat kattoon! "In the mood for harmony, Feel in Love Romance".
Sokkarilta silmilleni hyppäsivät uudenmalliset Crocsit. Näitä oli räikeänkeltaisina ja ihanansöpön vaaleanpunaisena, mutta musta voitti tällä kertaa. Nämä ovat vaan maailman mukavimmat jalkineet ja tuttu, sporttinen & rento Pirita rakastaa näitä.
